Kielletyt aineet

Atlanta-Manchester -lennon masteroinut Delta tai lentoyhtiömme KLM ei kumpikaan "kyennyt" järjestämään meille vierekkäisiä istumapaikkoja, mutta onneksi vieressäni istunut tyttö suostui vaihtamaan paikkoja Joonaksen kanssa. Lennolla saimme myös poikkeuksellisesti suomenkielistä palvelua, kun kabinissamme työskenteli Floridassa asuva, suomalainen lentoemäntä Piritta.

Kissamme Gromit pitää kissanminttua sisältävistä leluista. Toimme hänelle tuliaiseksi pienen sammakkolelun, jonka sisään tungetaan kuivattua kissanminttua. Lelua ostaessamme naureskelimme, että kissanminttupurtilon voisi hupimielessä ottaa mukaan käsimatkatavaroihin, mutta jätimme kepposen toteuttamatta, koska se olisi voinut kohdistua omaksi vahingoksemme.

KONG-niminen kissanlelu

Noukkiessamme matkalaukkujamme Helsinki-Vantaalla, huomasimme, että toinen laukuista oli avattu ja tutkittu. Arvelimme sen johtuneen kissanminttulelusta, johon huumekoira olisi saattanut reagoida. Arvio osoittautui vääräksi, koska laukun sisällä oleva tarkastusilmoitus kertoi, että laukulla oli vain käynyt "tuuri", kun se oli satunnaisesti valittu tutkittavaksi. Sitä paitsi kissanminttulelu oli toisessa matkalaukussa. Sitä vain jäin miettimään, että olisimmeko joutuneet selittelemään asiaa, jos tutkinta olisin kohdistunut kissanminttulaukkuun. Tätä emme onneksi saa koskaan tietää.

Jenkkitulli etsi matkatavaroistamme kiellettyjä aineita.

Saavuimme kotiin vasta iltakahdeksalta, mutta onneksi naapurin postoimiston loppiaisaukioloajat olivat pidennetyt. Kissankin kävimme vielä hakemassa kotiin, ja kolli kaatui iltapalan jälkeen suoraan petiin. Kuten myös teemme mekin ihan kohta. Postin joukossa oli osuva mainoskirje Finnmatkoilta, jolla matkatoimisto haluaa muistutella meitä viime elokuisesta Kyproksen matkasta. Finnmatkat ei vain mahda tietää, että loma on meillä vielä aika tuoreessa muistissa.

Muistan.

Hajapaikat

Ympyrä on sulkeutunut, ja olemme palanneet Atlantan kansainväliselle lentokentälle. Odottelemme juuri boardingin alkamista, ja toivomme, että lentoyhtiö onnistuisi järjestämään meille vierekkäiset paikat koneesta. Kävi nimittäin niin ikävästi, että saimme paikat eri riveiltä. Olisi luullut, että kolmen viikon 24/7 yhdessäolon jälkeen sitä arvostaisi 9 tunnin erilläänoloa, mutta ei. Kaksistaan on vain niin mukava matkustaa.

Lentomme lähtee vasta iltaseitsemältä, joten päivää olemme kuluttaneet lentokenttää lähellä olevalla Camp Creek Market -ostoskeskuksella. Jotakin tilkettä löytyi vielä matkalaukkuihin, mm. kolmet kengät. Möhkölle sanoimme jäähyväiset lentokentän autovuokraamossa, kiittäen näistä hyvin sujuneista liki 4500 kilometristä.

Tankatessa voi katsella täällä telkkaria.

Tätä hullunkurista maata tulee ikävä, mutta tuskinpa tämäkään reissumme jää viimeiseksi. Keskusteluissa on jo vilahdellut seuraava matka mahdollisesti keväällä tai kesällä 2014. Nähdään taas USA!

Panda Boo Boo

Aamulla pakkasimme matkalaukkumme toiseksi viimeistä kertaa tällä reissulla, ja suuntasimme Atlantan eläintarhaan, suoraan sanottuna ihan vain pandan vuoksi. Aamulla vielä olimme siinä uskossa, että pandoja olisi vain yksi ja että se yksikin olisi laiska ahmatti ja nukkumatti. Saimme onneksemme huomata olleemme niin väärässä. Atlanta Zoossa on neljä pandaa, ja ne kaikki me näimme jalkeilla ja aktiivisena, hyvinkin läheltä. Lisäksi eläintarha on mukavasti rakennettu ja siellä on runsainmitoin mielenkiintoisia eläimiä.

Atlantan aamu oli kylmä, ja sen huomasivat myös flamingot.

Eläintarhassa on siis neljä pandaa: Äitipanda Lun Lun (s. 1997 Kiinassa) ja isäpanda Yang Yang (s. 1997 Kiinassa) sekä poikansa Xi Lan (s. 2008 Atlantassa) ja Po (s. 2010 Atlantassa). Saapuessamme aamulla paikan päälle, vetelivät iskäpanda ja pojat hirsiä kukin omassa tarhassaan. Nuorimmaisen Pon vieroitettaminen emostaan Lun Lunista oli aloitettu vasta pari päivää aiemmin, eikä ainakaan äipällä ollut mitään sitä vastaan. Äitimuori veti bambua kaksin käsin, ja köllähti sitten rauhassa nukkumaan kenenkään härräämättä ympärillä. ltapäivällä äitipanda LunLun päästettiin Pon tarhaan, johon oli myös katettu runsas bambulounas.

Jäi hieman epäselväksi, oliko leveiden hymyjen syy iloinen jälleennäkeminen vai katettu lounaspöytä.

Faktatietoa, jättiläispanda voi kakata jopa sata kertaa ja yhteensä 20 kg kakkaa vuorokaudessa.

Aamulla palloillessamme poikapandojen tarhojen edessä, ennätti eläintarhan dosentti kertomaan meille, ettei osaa sanoa, milloin pandat heräävät: "Because they only eat and sleap". Mutta ei aikaakaan kun isäpanda Yang Yang ja myös isoveli Xi Lan alkoivat virkistäytyä ruokailemaan ja viihdyttämään yleisöään.

Xi Lan ruokaili suorastaan kosketusetäisyydellä.

Minulla olisi pandoista pari mehevää videonpätkää, mutta Bloggerin mielestä ne ovat liian suuria tänne siirrettäväksi. Yritän myöhemmin YouTuben kautta.

Pandat ovat hurmaavia ja persoonallisia olentoja, jollaisista minulle ei ollut aiempaa kokemusta ja Joonaksellakin kokemukset olivat parinkymmenen vuoden takaa. Vietimme pandatarhoilla kuitenkin vain murto-osan eläintarhassa viettämästämme ajasta. 

Kengurut viettävät siestaa auringossa.

Koirankokoinen lintu

Myös näistä mainioista "leijonanharja-apinoista" on tulossa video myöhemmin.

Ihan kateeksi käy noin kiiltävä tukka!

Tämä hassu pörröturkki nousi onton puunrungin päälle poseeraamaan paparazzille.

Orangi valvoo tornistaa turistien käyttäytymistä.

Pikkuorangi etsii vapaata paikkaa ruokailla.

Neuvosto on koolla.

Eläintarhassa oli monenlaisia orankeja ja apinoita, joiden tekemisiä yksistään olisi voinut seurata vaikka koko päivän. Minun käsiäni palelsi kuitenkin koko ajan jatkuvan kameran räpeltämisen johdosta, ja eläintarhassa oli vielä edessä paljon nähtävää, joten eteenpäin oli mentävä.

Mutta myös orangeista on tulossa videoita myöhemmin.

Kaunis pikkupanda vetelee sikeitä.

Käärmeet ovat ällöjä, mutta puukäärmeet makailevat puussa mukavasti kerällä.

Happee.

Puut kukkivat tammikuussa.

Isot kissat ovat sydäntämme lähellä eikä vähiten siksi, että kotoa löytyy 8,5 kiloinen Maine Coon, joka omaa hurjasti samoja piirteitä oikeasti isojen kissojen kanssa. Valitettavasti eläintarhantiikerit olivat lomalla ja leopardi piileskeli, mutta onneksi eläintarhasta löytyi se kissoista komein.

Kuningas Leijona

Onneksi seeprat olivat poissa leijonan vaikutuspiiristä, omassa tarhassaan kiraffien ja emujen kanssa.

Emu ei häviä koossa paljoakaan kiraffille.

Sarvikuono reippailee.

Mikäs tässä, maailmanloppua odotellessa.

Eläintarhan kaksi elefanttia ovat myös kovia poikia syömään.

Eläintarhassa kasvaa runsaasti bambupuita.

Atlanta Zoo antoi sen mitä tulimme hakemaan (pandat) ja paljon enemmän. Päivä hurahti kivassa eläinseurassa, ja vasta autossa tajusin kuin jäässä olin ja kuin nälkä kurni. 

Eläintarhaa ympäröivän Grant Parkin talvi on kaunis.

Eläintarhasta sukkuloimme halki vilkkaan liikenteen Atlantan eteläpuolelleUnion Cityyn. Olimme varanneet huoneen Microtel Inn & Suiten -hotellista, mutta hotelli ei aivan täyttänyt odottamaamme tasoa. Ala-arvoinen pyykinpesun laatu on todella silmäänpistävää, eikä katossa oleva (yläkerrasta alas yöpöytään syöksynyt) luodinreikä tai ovisilmään tungettu vessapaperi herätä luottamusta.

Aamulla pakkaamme kamamme viimeistä kertaa tällä lomalla ja suuntaamme illansuussa lentokentälle ja kotiin. Vaikka reissaaminen on ihanaa, niin kotiinpalaaminen se vasta on ihanaa. Maailman paras peti, kotiruoka, sauna, poreamme ja oma vaatekaappi, puhumattakaan omasta isosta kissasta Gromitista, joka on lomamme ajan ollut maan parhaassa hoidossa, ja jolle tulee tekemään tiukkaa palata taas Kopolankadun karuun arkeen ja rutiineihin.

Lentomme lähtee huomenna kello 19.00 Manchesterin kautta Helsinkiin, jonne saavumme sunnuntaina kello 15.00 (aikaero 7h). Kotiinlaskeutumisaika kissanhakureissun jälkeen on sunnuntaina noin kello 21.00, ja maanantai-aamuna meillä molemmilla alkaa työviikko. Maanantaiaamua en pelkää (aikaero pitää siitä huolen), mutta voin luvata, että seuraavasta viikosta on tulossa väsymyksen kannalta erittäin haasteellinen.

Uutisia kolalla

Ajoimme aamulla noin 30 kilometrin matkan Atlantan keskustaan, ja kovasti ihmettelimme liikenteen sujuvuutta ja väljyyttä. Olimme osanneet odottaa muuta ja varautuneet tunnin ajomatkaan. Perille päästyämme suuntasimme uutiskanava CNN:n pääkonttoriin, jossa järjestetään Inside CNN Studio Tour -yleisökierroksia. Olimme asennoituneet täälläkin jonottamiseen, koska meillä ei ollut suositeltua ennakkovarausta, mutta hiljaisesta vuodenajasta johtuen pääsimmekin sisään samantien ja juuri starttaamassa olleelle kierrokselle. 

Kierros alkoi maailman pisimmillä liukuportailla, jotka kuljettivat meidän rakennuksen kahdeksanteen kerrokseen.

CNN (Cable News Network) on 1980-vuonna perustettu uutiskanava, joka on nykyisin kansainvälinen ja yksi maailman suurimmista uutiskanavista. CNN lähettää uutisia 24/7 -periaatteella, ja yhtiön pääkonttori sijaitsee täällä Atlantassa, jossa työskentelee noin 3500 työntekijää. CNN:n muut uutisstudiot sijaitsevat New Yorkissa, Washington D.C:ssä ja Los Angelesissa.

Oppaamme Wes kertoi meille mukavasti uutisten tekemisestä käytännössä sekä esitteli uutistoimittajien toimistotiloja ja uutisstudioita. Uutistoimituksen arjessa ei näkynyt glamourin merkkejä, vaan rakennus vaikutti ihan tavalliselta työpaikalta. Lukuunottamatta sitä, että rakennus vilisee turvamiehiä. Kävimme kurkkimassa Studio 7:n ikkunoiden takana, jossa ei valitettavasti ollut menossa lähetystä, vaan lähetys tuli poikkeuksellisesti sillä hetkellä Nykistä.

Pitkät liukuportaat nousevat maapalloon.

Alla olevasta näytöstä näkee, kuinka uutislähetystä ohjataan. PROGRAM-ruutu on pimeänä, koska meneillään on mainoskatko, mutta lähetyksen ollessa käynnissä tässä ruudussa näkyvä ohjelma välittyy kaapeliin. PROGRAM-näytön vasemmalla puolella olevassa ruudussa uutistoimittaja voi rauhassa tehdä nyt muistiinpanoja tai vaikka kaivaa nenäänsä, mutta lähetyksen käynnistyessä, ruudun sisältö siirtyy muutaman sekunnin viiveellä PROGRAM-ruutuun. Viiveen johdosta lähetyksen ohjaaja pystyy lennossa vaihtamaan kuvakulmia ja ruudun sisältöä haluamallaan tavalla.

Näytössä näkyy kahden eri lähetyksen, CNN:n ja HLN:n ruudut sekä n-määrä erilaisia apuruutuja.

Vihreään viittaan kääriytyneen pikkutytön pää näkyy telkkarissa ilman vartaloa.

CNN:n käsikirjoittajat työskentelevät tilassa, joissa kellään ei ole nimettyä työpistettä.

Turistikierros uutisstudion kulisseissa oli hauska ja mielenkiintoinen kokemus. Jos jotakin kierroksella opin, niin ainakin katsomaan uutisia vähän eri näkövinkkelistä.

CNN:n pääkonttorilla on nähtävillä vanhaa Irakin sodan uutistoinnissa käytettyä kalustoa.

CNN-rakennuksessa on myös mm. hotelli.

CNN.com

Seuraavaksi suunnistimme Centennial Olympic Park -puiston toisella puolella olevaan World of Coca-Cola -keskukseen. Pääsimme täälläkin kävelemään suoraan juuri alkavalle kierrokselle. Oppaamme Emilio kertoi humoristisesti kierrokseen kuuluvista osista ja lämmitteli yleisöä hassuun tyyliinsä. Sitten katseltiin vähän animaatioita ennenkuin meidät päästettiin kiertelemään omatoimisesti rakennuksessa. 

Pemberton Place on vielä sujuvasti joulutunnelmassa.

Amerikkalaiset ovat vihdoin oppineet kierrättämään.

World of Coca-Colan aula noudattelee Pemberton Placen tyyliä.

World of Coca-Cola on hieno yhdistelmä museota, tuotantoyksikköä ja mainontaa, josta jokainen vierailija ammentaa jotakin mukavaa itseälleen. Yhdelle iloa tuo Coca-Cola -jääkarhun halaaminen, toiselle 4D-elokuvateatterissa vesisuihkun naamalle saaminen ja kolmannelle sokerihumalan hakeminen toinen toistaan makeampien limujen maistelusta.

Meille kahdelle Milestones of Refreshment -näyttely, joka esittelee Coca-Colan historiaa, oli keskuksen parasta antia. Pettymykseksemme Bottle Works eli keskuksen oma pienoispullotuslinja oli epäkunnossa. Näiden lisäksi keskuksessa mm. metsästettiin Coca-Colan salaista reseptiä sekä katseltiin Coca-Colan kautta aikain parhaita sekunteja.

Coca-Cola -museo on raikkaasti rakennettu, informatiivinen näyttely, jossa vierähtää helposti pari tuntia.

Videotekniikkaa on käytetty nerokkaasti.

Näytillä on mm. 1940-luvun jakeluauto, joka on sittemmin lahjoitettu Etelä-Amerikasta Atlantaan museoitavaksi.

Vierailijat osallistuvat mm. Coca-Cola -reseptin etsimiseen. Kuvassa oikeat ihmishahmot raivaavat tietä junanvaunussa kohti reseptiholvia. Holvi löytyy, mutta reseptiä ei Samsonite-turisteille paljasteta.

Coca-Colan pullotuksen ulkoistaminen ja juoma-automaattien yleistyminen olivat edellytys brändin kasvulle.

Coca-Colalla on yli 400 limua ympärimaailmaa. African juomapisteestä löytyivät kaiken ällöimmät sokeriliemet.

Maanosittain järjestettyjen juomapisteiden lisäksi isoimmat juomamerkit olivat saatavilla älykkäistä juoma-automaateista.

Jokainen vieras sai mukaansa pullollisen keskuksessa valmistettua Coca-Colaa, joka saapui maistiaiskuppilaan katossa kulkevia kiskoja pitkin.

Tässä maassa ei ole turistinähtävyyttä, johon tai josta ei kuljettaisi lahjatavarakaupan kautta, eikä World of Coca-Cola ollut poikkeus. Perinteisen jääkaappimagneetin lisäksi mukaan tarttui parikin erilaista kilpeä sekä uusi kahvimuki käsimatkatavaroissa raahattavaksi ja maanantaina (kääk) työkavereiden ihmeteltäväksi.

Hindula

Kävimme tänään Charlotten esikaupungissa kaupassa nimeltä Party City. Etsimme kaupasta porokoristeita autoon, ja odotin kaupan olevaan jotakin Tiimarin ja pilailukaupan väliltä, mutta kuten amerikkalaisilla on tapana, niin minun luulemiseni lyötiin jälleen 100-0. Tämä franschisingiin pohjautuva kauppaketju on erikoistunut juhlajärjestelyihin liittyvään tavaraan kertakäyttöastioista, teemakoristeisiin, naamiaispukuihin, hassuihin asusteisiin, lahjapapereihin ja juhlissa jaettaviin pikkulahjoihin. Vaikka hakemiamme porokoristeita ei löytynytkään, niin ihastuin tähän pienen Prisman kokoiseen kauppaan ihan tonnilla. Olisipa meillä Suomessa yksikin Bile Sity.

Pienen ostosreissun ja parin tunnin ajamisen jälkeen saavuimme Georgiaan, joka taitaa olla jonkinmoinen persikka-osavaltio (vs. appelsiinit  Floridalle).  

Persikka tienvarressa, maybe not.

Saavuimme illansuussa Atlantan lähistöllä sijaitsevaan Lilburnin kaupunkiin, ja tutustuimme TripAdvisorista bongaamaani BAPS Shri Swaminarayan Mandir -hindutemppeliin. Komea ja koristeellinen temppeli on rakennettu vuonna 2007, ja se on todella kuin taivaasta tipahtanut arkisen ostoskeskuksen ja oamkotitaloalueen välissä. Temppelissä oli hiljaista tähän aikaan vuodesta, ja vierailijat olivat pääosin "indiaaneja", jotka joko hiljentymisen tai sääntömääräisen rukoilun mielessä vierailivat temppelissä.

Temppeliin on vapaapääsy, mutta ostimme 4€:n hintaiset audiokierrokset temppelin lahjatavarakaupassa. Erityisen markkinointiorientoitunut intialainen partaukko selvitti meille audiolaitteen toiminnan painottaen, että kierros tulee tehdä numerojärjestyksessä: "Van, tuu, triii. Not van, fiftiin, trii..". Perusteellisen koulutuksen ja pitkällisten paperitöiden jälkeen marssimme kuulokkeinemme temppeliin. 

Temppeli on rakennettu italialaisesta marmorista ja turkkilaisesta limekivestä. Toinen toistaan hienommat marmorikoristeet on Intiassa käsinkaiverrettu, josta ne on laivattu jenkkeihin ja asennettu vapaaehtoisvoimin. Temppelin rakentamiseen on virallisesti käytetty 12 M€, jota Joonas epäili heti ensisilmäyksellä. Silmäys kämpillä Googleen, ja on ilmeistä, että temppelin rakentamista on käytetty rahanpesun välineenä. 

Temppelin sisällä ei saanut kuvata, eikä kameramme anna oikeutta ulkokuvillekaan, mutta laitappa Googlen kuvahakuun "BAPS Shri Swaminarayan Mandir Atlanta", niin saat paremman kuvan tästä indiaanien maanpäällisestä taivaasta. 

Audiokierroksen kartta ja opastus toimivat moitteettomasti. Vapaaehtoiset oppaat myös tarjosivat apuaan auliisti.

Valitettavasti keli tai kamera ei anna oikeutta yksityiskohtaisille kivikoristeille.

Temppeliin sisään tultaessa kengät jätettiin eteiseen, mutta marmorilattialla kylmenneitä varpaita pystyi hyvin lämmittelemään lattiaan upotettujen lamppujen päällä. Temppelissä on kaksi kerrosta, jossa meidät tutustutettiin lähinnä yläkertaan.

Audiokierroksen nauhalla esiteltiin pääasiassa temppelin osia ja pikkualttarien henkilöhahmoja, mutta meidän huomiomme valtasi rakennuksen arkkitehtuuri ja rakennustekniikat. Jos rakennus olisi rakennettu 200 vuotta sitten, niin emme ihmettelisi temppeliä lainkaan, mutta että jotakin tälläistä rakennetaan keskelle suurkaupunkia vuonna 2007 - Se on poikkeuksellista.

Enemmänkin intialaisia tänne mahtuisi.

Temppeli sijaitsee ostoskeskuksen välittömässä läheisyydessä.

Temppeli näyttää iltavalossa Disney'n Magic Kingdomilta.

Olemme saapuneet Atlantan pohjoispuolella sijaitsevaan Norcrossiin, ja edessä on vielä kaksi turismintäyteistä päivää ennen kotiinpaluuta. Atlanta vaikuttaa varsin huikealta paikalta.