Olemme saapuneet ystäväperheemme lomanviettopaikkaan upealle Emerald Islelle. Meille on jo perinteeksi muodostunut tapa ilmestyä kylään äiti Arlenen tietämättä. Tänään saimme yllätyksestä myös herkullista videomatskua, kun tyttärellä oli kamera valmiina. Video on nähtävillä vain seinälläni Facebookissa: www.facebook.com/kuningatar.
Perheen Erika-tytär miehensä Steven ja tyttönsä Ashleen kanssa veivät meidät golfautokierrokselle tutustumaan lähialueeseen. Asuinalue koostuu traileritaloista sekä liikuteltavista asuntovaunuista, eli suomalaisittain kyseessä on aika eksoottinen ja lähinnä elokuvista tuttu asumismuoto. Asutukset ovat pääasiassa lomakäytössä, ja näin talviaikaan täällä ei juuri naapureihin törmää. Perheen kaksi loma-asuntoa sijaitsevat kivenheiton päässä upeasta hiekkarannasta. Rannan hiekka on valehtelematta yhtä hienoa kuin puuterilumi.
Illallisen söimme paikallisessa ravintolassa, ja palan painikkeeksi käytiin jälkiruualla hauskassa Sweet Spotissa. Loppuiltaa istuttiin perheen vanhempien trailerissa virvoitusjuomia särpien, jalkapallopeliä jännäten, rupatellen sekä toki kännyköitä ja tabletteja räpläten.
Täällä on tosi vilpoista, lämpötila painuu tänä yönä nollaan. Näin ollen uutta vuotta otetaan vastaan henki höyryten. Pitänee kaivella pitkät kalsarit esiin matkalaukun pohjalta.
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Mahdoton tehtävä
Matkalla on hyödyllistä olla hyvä nettiyhteys, jolla voi tarvitessa tarkistaa osoitteita, varata hotelleja ja suunnitella tulevia päiviä. On mukavaa myös pitää yhteyksiä kotiväkeen bloggaillen, viestitellen ja skypetellen. Hotellit ja ravintolat tarjoavat nykyisin luotettavat ja nopeat nettiyhteydet, mutta netin puutteesta tulee ongelma, jos majoittuu muualla kuin hotellissa.
Meillä on mukana minikannettava sekä iPad. Halusimme hankkia iPadiin nettiliittymän lähinnä Orlandon omakotitalomajoituksen vuoksi, mutta myös tienpäällä tehtäviä bloggauksia ja suunnittelua varten. USA:ssa on kaksi dataliittymiä myyvää operaattoria: AT&T, joka on ainoa Applen tuotteita tukeva operaattori, sekä T-Mobile. Jos olisimme tienneet, kuinka paljon aikaa liittymän hankkiminen ja toimintaan saaminen vaatisi, emme olisi missään nimessä hankintaan ryhtyneet.
Nettiliittymän hankinta
12-18-2012 New Orleans
12-25-2012 Davenport
Meillä on mukana minikannettava sekä iPad. Halusimme hankkia iPadiin nettiliittymän lähinnä Orlandon omakotitalomajoituksen vuoksi, mutta myös tienpäällä tehtäviä bloggauksia ja suunnittelua varten. USA:ssa on kaksi dataliittymiä myyvää operaattoria: AT&T, joka on ainoa Applen tuotteita tukeva operaattori, sekä T-Mobile. Jos olisimme tienneet, kuinka paljon aikaa liittymän hankkiminen ja toimintaan saaminen vaatisi, emme olisi missään nimessä hankintaan ryhtyneet.
Nettiliittymän hankinta
12-18-2012 New Orleans
- AT&T, lähellä Garden Districtiä: Myyjä vakuutti meille, ettei ongelmia heidän liittymällään olisi. Saimme häneltä hintatiedot (muistaakseni noin 23€/30 päivää/3,5GB) ja sovimme palaavamme iPadin kanssa hankkimaan liittymän.
- AT&T, keskusta: Menimme hotelliamme lähimpänä olevaan AT&T:n myymälään iPadin kanssa, jossa myyjä testasi kahta eri SIM-korttia koneeseen, ja kertoi että iPadimme ei tunnista heidän korttejaan. Hän epäili koneen olevan lukittu.
- Authorized retailer, Canal Street: Menimme suoraan AT&T:n naapurissa olevaan, sekä AT&T:n ja T-Mobilen liittymiä myyvään liikkeeseen, ja kerroimme liittymän tarpeestamme ja AT&T:ltä saatuun vastaukseen. Myyjä testasi koneeseen jotakin T-Mobilen SIM-korttia, ja totesi saman kuin naapuri. Koneessamme on joku vika, koska se ei lue SIM-kortteja.
- Best Western -hotelli: Joonas totesi AT&T:n kaverin jättäneen SIM-kortin iPadiimme ja alkoi tutkia koneen asetuksia. Joonas asetti dataroamingin päälle, ja kone tunnisti välittömästi AT&T:n kortin. Yritimme tehdä AT&T:n liittymäsopimuksen netissä, mutta tämä ei onnistunut, koska meillä ei ole osoitetta USA:ssa.
- T-Mobile, 1912 North Monroe Street: Tämäkään myyjä ei tuntenut iPadin toimintoja, mutta ennakkoluulottomasti myi meille liittymän hintaan 23€/60 päivää/3,5GB. Testasimme liikkeessä, että liittymä toimi ja lähdimme tyytyväisyyttä puhkuen jatkamaan matkaa.
- Kämpillä Davenport, noin kello 11.00 p.m: Joonas rekisteröityi T-Mobilen nettisivuille ja loi oman profiilin. Kone ei kuitenkaan lähtenyt surffaamaan millekään muulle sivulle, vaan palasi koko ajan T-Mobilen avaussivulle. Nettiliittymä ei toiminut missään huoneessa koko talossa tai pihalla. Arvelimme sen johtuvan huonosta kuuluvuudesta, ja menimme nukkumaan.
12-25-2012 Davenport
- Lainasimme paikallisen McDonald'sin langatonta internettiä ja tarkastimme T-Mobilen nettisivuilta, että kuuluvuuden pitäisi kämpillämme olla "hyvä". Siirryimme myös paremmalle kuuluvuusalueelle, ja totesimme, ettei liittymä toimi sielläkään.
- T-Mobile, authorized retailer, S. Apopka Vineland Road, kello 12.30-14.00 p.m: Puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme vastailemaan myyjän tekemiin tyhmiin kysymyksiin. Ei, iPadimme ei ole vanhaa mallia vaan tuliterä. Virtanappi löytyy laitteen oikeasta yläkulmasta. Selain käynnistyy Safari-kuvakkeesta. Myyjä konsultoi myös esimiestään puhelimitse ongelman ratkaisemiseksi, mutta he eivät onnistuneet paikallistamaan vikaa. Seuraavaksi otettiin yhteys T-Mobilen kuluttaja-asiakastukeen, mutta kymmenen minuuttia odotettuamme totesimme, että on keksittävä jotakin muuta. Myyjä kertoi pomonsa tuntevan Applen tuotteet paremmin, ja pyysi meitä palaamaan myöhemmin, kun pomo itse olisi paikalla.
- T-Mobile, authorized retailer, S. Apopka Vineland Road, kello 4.30-5.00 p.m: Liikkeen päällikkö Myron oli itse paikalla. Tutkittuaan iPadiämme ja liittymäämme, hän totesi, ettei yhteispeli T-Mobilen liittymän ja iPadin kesken tulisi toimimaan. Myyjä Tallahasseessa oli myynyt meille Samsung-yhteensopivan SIM-kortin, jolle oli annettu feikki IMEI-tunnus. Näin ollen liittymä oli toiminut heti liikkeessä, muttei enää muutamaa tuntia myöhemmin kämpillä, koska liittymä oli tunnistanut laitteemme muuksi kuin Samsungiksi. Hän kertoi, ettei T-Mobile pystyisi tarjoamaan liittymää, joka toimisi iPadin kanssa, mutta että meillä olisi edellytykset saada rahamme takaisin. Valitettavasti kauppa pitäisi käydä purkamassa T-Mobilen omistamassa liikkeessä. Saimme ohjeet kotimatkamme varrella ("vain" 15 km lenkkiä) olevaan T-Mobilen liikkeeseen.
- Ehdotin Joonakselle, että antaisimme homman olla, mutta Joonas halusi viedä jo-riittävästi-aikaa-vieneen projektin loppuun ja antaa palautteen T-Mobilelle. Siispä vietimme taas ylimääräisen tunnin ruuhkassa ja toisen T-Mobilen liikkeessä asian selvittämiseksi.
- T-Mobile, West Vine Street, kello 6.00-7.00 p.m: Kerroimme myyjällemme Timille ongelmastamme sekä diileri Myronin meille antamasta tilannearviosta. Annoimme Timille Myronin käyntikortin ja pyysimme häntä konsultoimaan Myronia aiheesta, koska Myron oli jo penkonut asiaa. Tim ihmettelee Myronin arviota, koska ei ole koskaan aiemmin kuullut, että heidän liittymänsä ei toimisi jonkun laitteen kanssa. Tim myös kertoo, ettei luota diilereihin, mistä saatoimme heti päätellä, ettei Tim aikoisi soittaa Myronille. All rightie, ja taas vaihdettiin SIM-korttia ja soitettiin asiakastukeen. Asiakastuki neuvoi Timiä testaamaan liittymää heidän omassa laitteessaan, joten SIM-kortti asennettiin T-Mobilen HotSpot -mobiilitukiasemaan, ja Tim testasi oman puhelimensa toimintaa meidän liittymän kautta. Ja kas, myöskään Timin puhelimen netti ei toiminut meidän liittymän kautta. Näin ollen selvisi, ettei ongelma ole laitteessa vaan tilissä. Viasta tehtiin "tiketti" eli palvelupyyntö asiakastukeen ja ongelma lähti "pikaisesti" korjatavaksi bittiavaruuteen. Ongelma luvattiin ratkaista 48 tunnin kuluessa, mutta asiakastuki ei voisi olla meihin yhteydessä, koska meillä ei ole kansallista puhelinnumeroa eikä luonnollisesti nettiyhteyttäkään. Näin ollen meitä pyydettiin soittamaan T-Mobilen asiakastukeen tai käymään liikkeessä, jos vika ei seuraavan parin vuorokauden kuluessa korjaannu. Great!
- Kämpillä Davenport, kello 11.00 p.m: Nettiliittymä ei toiminut. Eipä ollut yllätys.
- Kämpillä Davenport, kello 9.00 p.m: Nettiliittymä ei toiminut.
- Kämpillä Davenport, kello 9.00 a.m: Nettiliittymä ei toiminut.
- T-Mobile, West Vine Street, kello 11.00-12.00 a.m: Olin täysin kypsä purkamaan kaupan, mutta heti meidät nähtyään ystävällinen myyjämme Tim pahoitteli tilannetta ja tarttui samantien puhelimeen soittaakseen asiakaspalveluun. Hän selvitti tilanteen ensin kolmelle eri asiakaspalveluhenkilölle, kunnes sai linjan päähän henkilön, jolla oli valtuudet avata meille kokonaan uusi tili. Tällä tavalla liittymä saatiin toimimaan iPadissämme, mutta mitään takeita liittymän toimivuudelle jatkossa ei annettu. Olemme, tai ainakin haluamme olla mukavia ihmisiä, joten säästimme myyjä-paran suorilta sanoilta hänen omastaan tai T-Mobilen toiminnasta. Vielä keskiviikkona meille vakuuteltiin, että T-Mobilen liittymä toimisi laitteessa kuin laitteessa, mutta kahta päivää myöhemmin perjantaina takuuta liittymän toiminnasta ei voitukaan antaa, koska käyttämämme laite (iPad) ei ole T-Mobilen oma. Poistuimme liikkeestä varautuneen iloisina. Liittymä toimi, mutta kuinka kauan..?
- Automatka Brunswick GA - Myrtle Beach SC: Liittymä toimi edelleen.
Olen helpottunut siitä, että liittymä on toiminut jo yli vuorokauden, ja alan uskoa, että vika ei ole T-Mobilen liittymän ja iPadin yhteensopimattomuudessa, vaan alkuperäisen tallahasseelaisen liittymänmyyjän ammattitaidossa tai jossakin teknisessä bittivirheessä. Olen kuitenkin erittäin vihainen T-Mobilen toimintatavasta juoksuttaa asiakasta ongelman ratkaisemiseksi. Myös T-Mobilen toiminnassa olisi runsaasti kehittämistä. Ensinnäkin myyjien tekninen laiteosaaminen on surkeaa. Lisäksi myyjillä ei ole valtuuksia tehdä teknisiä muutoksia liittymien suhteen, vaan muutokset hoidetaan soittamalla asiakaspalveluun, jossa myyjiä vielä hyppyytetään henkilöltä toiselle koska asiakaspalvelussakaan kaikilla ei ole valtuuksia tehdä kaikkea. Kävimme parikin kertaa T-Mobilen "alihankkijan" liikkeessä, ja kävi ihan sääliksi, miten huonosti T-Mobile heitä kohtelee. Kun eteen tuli heidän ratkaisemattomissa oleva asia, näppäiltiin liikkeen puhelimeen T-Mobilen kuluttajapalvelunumero ja ojennettiin puhelin asiakkaalle! T-Mobile parantaisi tehokkuuttaan helposti kouluttamalla henkilöstöään ja antamalla heille paremmat valtuudet ratkaista ongelmia sen sijaan, että asiakkaita seisotetaan liikkeessa tuntitolkulla myyjien soitellessa asiakaspalveluun.
T-Mobile möi meille 35 dollarin (26€) liittymän ja on käyttänyt ongelmamme hoitamiseen useamman tunnin ajan (liikkeiden myyjät sekä asiakaspalvelu), eli minkäänlaista tuottoa ei yritys tästä kaupasta tehnyt. Tuskin myöskään olemme ainoat erikoistarpein liikkeellä olevat turistit, jotka haluaisivat mobiililaitteisiinsa nettiliittymän. Kuinka kallista olisi testata yleisimmät markkinoilla olevat laitteet, ja tehdä yhteensopivuustaulukko myyjien tueksi? Olisihan tämä myös perustavaalaatua olevaa asiakaspalvelua, että myyjä tietäisi missä laitteissa heidän tuotteensa toimii!
Tässä myös ilmainen markkinointi-idea niin T-Mobilelle kuin AT&T:lle: Prepaid-dataliittymä-automaatit lentokentille, $50 (37€) /3,5MB/1kk ja kauppa käy kuin häkä.
Ugh, olen puhunut. Nyt minua kiinnostaa enää, toimiiko liittymä loppulomamme ajan, vai saako tarina vielä jatko-osia. Niin tai näin, loman päätteeksi tulen laittamaan katkeran palautteeni tästä surkeasta tapahtumaketjusta myös T-Mobilelle.
lauantai 29. joulukuuta 2012
Kohti Karoliinaa, osa 2
Tähän päivään on sisältynyt monta tuntia autossa, turistina kartan kanssa seikkailua Savannahissa sekä shoppailua merkkiliikkeissä. Olen saanut kotipuolesta toiveita, että enemmän kuvia kaivataan, joten olkoon tämän pitkän päivän päiväkirja tommimaisen kuvarikas :)
Siirryimme aamupäivällä Brunswickista Georgian ja Etelä-Carolinan osavaltioiden rajalle kauniiseen Savannahin kaupunkiin, johon tutustuimme edellisen kerran neljä vuotta sitten lähinnä autosta käsin. Savannah on suosittu turistikohde amerikkalaisten keskuudessa, ja ymmärrän hyvin mistä syystä. Keskustassa on paljon kauniita puistokortteleita, viehättäviä kauppoja, mielenkiintoisia ravintoloita ja muita huvituksia. Tähän vuodenaikaan kaupunki tarjosi lähinnä koleaa keliä ja haalean kuvan kaupungin potentiaalista, mutta en epäile, etteikö kaupunki sesonkiaikana voisi olla varsin tunnelmallinen menomesta.
Jo ennen kivisotia, asui Savannahissa nainen nimeltä Florence Martus, joka 1900-luvun alussa alkaen, vuosikymmenestä toiseen oli vastaanottamassa kaupunkiin saapuvia laivoja ja poikaystäväänsä. Hänen kunniakseen on pystytetty muistomerkki joen rantaan.
Kaupungin kaduilla köpötteli moninaisia hevospareja, joiden päästöt on hoidettu palveluntoimittajien kesken.
Kierreltyämme Savannahissa, saimme kaupungista mukavan, mutta edelleen kovin kaupallisen mielikuvan. Kaupungin keskustassa palvelu oli todella hyvää, ja arvostamme sitä, ettei kaupungin moninaisissa palveluissa tyrkytetty mitään, vaikkakin turisteja oli tuhannesosa loma-aikaan verrattuna. Olisi todella mielenkiintoista käydä täällä kovan jälleen sesongin aikaan, tai sitten ei...
Savannahin ilma oli viileä, mutta moottoritie kuuma, joten suuntasimme pienempää US-17 valtatietä, Charlestonin kautta Myrtle Beachille. Leveämmällä I-95:lla riitti porukkaa, joten pienemmän kaksikaistaisen US-17-tien valinta saattoi olla jopa navi-leidin suosittelemaa I-95-reittiä nopeampi.
Myrtle Beachillä, josta olimme varanneet tämän yön majoituksen, sijaitsee iso merkkivaatteiden tehtaanmyymäläkompleksi Tanger Outlet. Vaikka saavuimme paikkakunnalle vasta illansuussa kävimme tuhlaamassa vähän Echo Unitedissa ja Guessissa, siihen ei kauan mennyt. Ostoskeskuksessa oli kymmeniä muitakin liikkeitä, mutta lyhyen käytettävissä olevan ajan ja jaksamisen nimissä rajasimme kaupoilla käyntimme muutamaan kauppaan.
Huomenna suuntaamme Emerald Islelle Pohjois-Carolinaan ystäviemme lomanviettopaikkaan. Aikomuksemme on yllättää perheen Arlene-äiti ilmestymällä paikalle ennalta arvaamatta, kuten teimme aiemmin vuosina 2008 ja 2011. Menemme tapaamaan perhettä huomenna "yllättäen", ja vietämme heidän kanssaan vuodenvaihteen. Päivittelen blogia mahdollisuuksien rajoissa seuraavan kahden päivän aikana.
Siirryimme aamupäivällä Brunswickista Georgian ja Etelä-Carolinan osavaltioiden rajalle kauniiseen Savannahin kaupunkiin, johon tutustuimme edellisen kerran neljä vuotta sitten lähinnä autosta käsin. Savannah on suosittu turistikohde amerikkalaisten keskuudessa, ja ymmärrän hyvin mistä syystä. Keskustassa on paljon kauniita puistokortteleita, viehättäviä kauppoja, mielenkiintoisia ravintoloita ja muita huvituksia. Tähän vuodenaikaan kaupunki tarjosi lähinnä koleaa keliä ja haalean kuvan kaupungin potentiaalista, mutta en epäile, etteikö kaupunki sesonkiaikana voisi olla varsin tunnelmallinen menomesta.
 |
| Savannahin vierailijakeskus on rakennettu taitavasti vanhalle päärautatieasemalle. |
 |
| Myöskään vierailukeskuksen naisten WC:ssä ei ole peitelty vanhan rakennuksen rakenteita. Wc:stä löytyi myös mm. vanha takka. |
 |
| Savannahissa oli +10 C lämmintä, vaikkakin ilma tuntui suomalaisittain viileältä. Mutta mistä tämä lumikasa on kotoisin? |
 |
| Edelleen toiminnassa olevan Seven Eleven -bensa-asemaketjun vanha mainos |
 |
| Vanhasta toimistorakennuksesta saneerataan asuntoja Edessä Vespa-vuokraamo |
 |
| Silta jonkun kotio |
 |
| River Streetille riitti turistibusseja ja turisteja myös turistikauden ulkopuolella. |
 |
| Mielikuvituksellinen turistibussi odottaa parkissa iltaa. |
 |
| River Streetillä on paljon hauskoja pikku lahjatavarakauppoja, joista tosin valitettavan moni möi pelkkää krääsää. |
 |
| Vilkuttavat tytöt |
 |
| Ydinkeskustan takapihoja liikennöi perinteinen ratikka. |
 |
| Eräästä lahjatavaraliikkeestä löytyi poikkeuksellisen hieno "kirkkokokoelma". |
 |
| Yksittäiset liikkeet panostat näyteikkunan ulkoasuun. Ankea ilma ei anna etua julkisivuille. |
 |
| Savannahin monet puistokorttelit ovat kauniita. |
 |
| Palveluntoimittajan ovitarra kertoo, että päästöt hoidetaan. Super Duper Pooper Scooper hoitaa homman. |
Savannahin ilma oli viileä, mutta moottoritie kuuma, joten suuntasimme pienempää US-17 valtatietä, Charlestonin kautta Myrtle Beachille. Leveämmällä I-95:lla riitti porukkaa, joten pienemmän kaksikaistaisen US-17-tien valinta saattoi olla jopa navi-leidin suosittelemaa I-95-reittiä nopeampi.
 |
| Charlestonista jäi lähinnä raikkaan satamakaupungin ja Cici's pizzan maku. |
 |
| Jälleen yksi komea, kuvauksellinen silta |
 | |
| Ilta hämärtyi pikkutiellä ennenkuin ehdimme lähellekään kotia. |
Huomenna suuntaamme Emerald Islelle Pohjois-Carolinaan ystäviemme lomanviettopaikkaan. Aikomuksemme on yllättää perheen Arlene-äiti ilmestymällä paikalle ennalta arvaamatta, kuten teimme aiemmin vuosina 2008 ja 2011. Menemme tapaamaan perhettä huomenna "yllättäen", ja vietämme heidän kanssaan vuodenvaihteen. Päivittelen blogia mahdollisuuksien rajoissa seuraavan kahden päivän aikana.
perjantai 28. joulukuuta 2012
Atlantin reunaa kohti pohjoista Karoliinaa
Tänään jouduimme pakkaamaan tavaramme taas matkalaukkuihin ja jättämään kauniin villamme seuraaville asukkaille. Niin haikeaa kuin talosta luopuminen olikin, niin oli raikastavaa tehdä taas hotellisuunnitelmia ja ennenkaikkea päästä illalla nettiin! On kuin toinen käsi puuttuisi, kun ei ole nettiyhteyttä käytettävissä.
Hankimme iPadiimme T-Mobilen dataliittymän neljä päivää sitten, joka saatiin tänään vihdoin toimimaan käymällä jälleen kerran T-Mobilen liikkeessä Orlandossa. Myyjämme Tim, joka vielä toissapäivänä vakuutti heidän liittymänsä toimivan laitteessa kuin laitteessa, antoi tänään liittymän toiminnalle ainoastaan perävalotakuun: "Toimintaa ei voida taata, koska käyttämämme laite ei ole T-Mobile". Toiveet liittymän toiminnan jatkosta eivät siis ole korkealla, vaan olen jo täysin asennoitunut siihen, että huomenna käydään jälleen viettämässä tunti jos toinenkin T-Mobilen liikkeessä jossain päin Georgiaa tai Etelä-Carolinaa.
Orlandossa on ainakin näin joulunseutuun ollut tosi vaikeat ruuhkat, mikä on lohkaissut leijonan osan ajankäytöstämme. Tänäänkin suunnatessamme Orlandosta pohjoiseen, meiltä kesti yli tunnin päästä ajamaan Orlandon ohi. Käytimme mahdollisimman paljon maksullisia tulliteitä, mikä säästi meiltä ainakin tunnin jollei enemmänkin. Tullitiet eivät ole täällä mitenkään kalliita: Tämän päivän saldo noin 6€/50km. Monissa autoissa on tunnistimet, jolloin autot ajavat suoraan tullien läpi, mutta meidän vuokra-autossamme ei moista härveliä ole, joten jouduimme pysähtymään jokaisella tullikopilla maksamaan tullimiehelle 0,75-1,25 dollaria kerralla.
Osallistuimme viime syksyisellä reissullamme Anheuser-Busch -panimokierrokselle St. Louisessa. Anheuser-Busch valmistaa mm. Budweiser-olutta. Kierros oli yksi edellisen roadtrippimme parhaista, joten suuntasimme tänään Anheuser-Buschin Jacksonvillen tehdaskierrokselle, kun paikka reitillemme niin näppärästi sattui. "Jaxin" tehdaskierros oli St. Louisin kierrosta tavanomaisempi niin esityksen kuin itse tuotantolaitoksenkin osalta. Jos luet tuon yllä linkittämäni vanhan blogikirjoituksen, niin voinet ymmärtää, että St. Louisin tehdaskierrosta olisi ollut todella vaikeaa päihittääkään.
Ohessa perustietoa oluen valmistuksesta. Oluen valmistusprosessi oli meillä suhteellisen hyvässä muistissa, vaikkakin St. Louiksen tehdaskierroksella huomio kiinnittyi pitkälti upeaan tehdaskiinteistöön. Niinpä tämän kertainen tutkimusretki tuotantolaitoksen ylätasanteelta täydensi kivasti edellistä kierrosta.
Jaxin panimokierroksella ei siis nähty hevosia, mutta kierros huipentui
tuttuun tapaan "vieraanvaraisuushuoneeseen" (=Hospitality Room), jossa tarjolla oli mitä tahansa
firman oluita (2 tuoppia per asiakas) sekä rajattomasti firman limuja ja
suolakeksejä. Minä maistoin vahvaa Wild Black Lageria, joka maistui lähinnä laihalta siideriltä, mutta jolla oli vahva vaikutus. Kuljettaja-Joonas joutui tälläkin kertaa tyytymään rootbeeriin ja pretzeleihin.
Ihmiset täällä USA:ssa ovat hirvittävän suojelevia, joka näkyy jo varoituskylttien määrässä. Anheuser-Buschin nettisivuille pyrkivältäkin vaaditaan 21 vuoden ikää, mikä on täällä alkoholin ostamisen ikäraja. Tänään panimokierrokselle asiakaspalautetta vastaan sai matkamuistokaupasta pullonavaajan, mutta palautteen kassalle vienyt poika ei saanut pullonkorkinavaajaa, koska hänellä ei ollut vielä tarpeeksi ikää. Tämä jaksaa hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
Illaksi ajoimme Georgian puolelle Brunswickin teollisuuskaupunkiin. Meitä on kiehtonut jo aiemmilla matkoillamme suosittu Golden Corral -ravintola, ja tänään vihdoin kävimme syömässä siellä. Golden Corral oli yllätykseksemme täysin buffet-ravintola, ja noutopöydän tarjoilut olivat uskomattomat. Olemme tässä maassa jo melkein tottuneet buffettien laajoihin valikoimiin, mutta GC:n ruokien korkea taso suhteessa alhaiseen hintaan (26 €/2hlö sisältäen juomat+täytöt ja tipit) hämmästytti. Ruuat olivat maukkaita ja laadukkaissa lihoissa ja merenelävissä riitti vaihtoehtoja. Pihvit ja ribsit paistettiin avoparilalla, ja pihvit nostettiin kypsyysasteittain merkittynä saataville. Lisäksi oli meheviä paisteja, kanaa ja katkarapuja monella tavalla valmistettuna, makkaroita, ja kaikenmaailman lisukkeet kermaisesta pinaatista ja muhennoksista, lämpimiin vihanneksiin ja monenlaisiin perunalisukkeisiin. Tottakai tarjolla oli myös pitsaa, sämpyläitä, makaroonia ja aineet tacojen tekemistä varten, mutta niihin ei tässä pöydässä tehnyt mieli koskea. Jos ei pääruuista syöty itseämme pyörryksiin niin sitten jälkiruuista, joissa oli valikoima toinen toistaan makeampia leivonnaisia, minkä lisäksi (tottakai) pehmistä lisukkeineen mm. nallekarkkeja ja suklaarakeita, suklaaputous, jossa kuorrutettiin vaahtokarkkeja ja mansikoita sekä hattaroita. Saattaa eilen kuivurissa kutistuneet ainoat mukana olevat farkut kiristää huomenna vielä tämänaamuista enemmän...
Hankimme iPadiimme T-Mobilen dataliittymän neljä päivää sitten, joka saatiin tänään vihdoin toimimaan käymällä jälleen kerran T-Mobilen liikkeessä Orlandossa. Myyjämme Tim, joka vielä toissapäivänä vakuutti heidän liittymänsä toimivan laitteessa kuin laitteessa, antoi tänään liittymän toiminnalle ainoastaan perävalotakuun: "Toimintaa ei voida taata, koska käyttämämme laite ei ole T-Mobile". Toiveet liittymän toiminnan jatkosta eivät siis ole korkealla, vaan olen jo täysin asennoitunut siihen, että huomenna käydään jälleen viettämässä tunti jos toinenkin T-Mobilen liikkeessä jossain päin Georgiaa tai Etelä-Carolinaa.
Orlandossa on ainakin näin joulunseutuun ollut tosi vaikeat ruuhkat, mikä on lohkaissut leijonan osan ajankäytöstämme. Tänäänkin suunnatessamme Orlandosta pohjoiseen, meiltä kesti yli tunnin päästä ajamaan Orlandon ohi. Käytimme mahdollisimman paljon maksullisia tulliteitä, mikä säästi meiltä ainakin tunnin jollei enemmänkin. Tullitiet eivät ole täällä mitenkään kalliita: Tämän päivän saldo noin 6€/50km. Monissa autoissa on tunnistimet, jolloin autot ajavat suoraan tullien läpi, mutta meidän vuokra-autossamme ei moista härveliä ole, joten jouduimme pysähtymään jokaisella tullikopilla maksamaan tullimiehelle 0,75-1,25 dollaria kerralla.
Osallistuimme viime syksyisellä reissullamme Anheuser-Busch -panimokierrokselle St. Louisessa. Anheuser-Busch valmistaa mm. Budweiser-olutta. Kierros oli yksi edellisen roadtrippimme parhaista, joten suuntasimme tänään Anheuser-Buschin Jacksonvillen tehdaskierrokselle, kun paikka reitillemme niin näppärästi sattui. "Jaxin" tehdaskierros oli St. Louisin kierrosta tavanomaisempi niin esityksen kuin itse tuotantolaitoksenkin osalta. Jos luet tuon yllä linkittämäni vanhan blogikirjoituksen, niin voinet ymmärtää, että St. Louisin tehdaskierrosta olisi ollut todella vaikeaa päihittääkään.
Ohessa perustietoa oluen valmistuksesta. Oluen valmistusprosessi oli meillä suhteellisen hyvässä muistissa, vaikkakin St. Louiksen tehdaskierroksella huomio kiinnittyi pitkälti upeaan tehdaskiinteistöön. Niinpä tämän kertainen tutkimusretki tuotantolaitoksen ylätasanteelta täydensi kivasti edellistä kierrosta.
 |
| Hops eli humala annostellaan säiliöihin käsipelillä valmistusprosessin alkuvaiheessa. |
 |
| Pullotuslinja jäi pahvilaatikoiden puutteessa jumiin seuratessamme laitoksen toimintaa. Joku setä selkäni takana tuumasi lakoonisesti: "Somebody is going to get fired.." |
 |
| Tunnelma ilmaisen viinan bileissä on "kuin pienissä häissä". |
 |
| Jaxin Budi-tehdas on himpun St. Louisen tehdasta arkisempi. |
Universaalinen pettymys
Olemme aiemmin käyneet mm. Disney Worldin Epcotissa (Florida 2008), Sea Worldissä (Florida 2008), Universal Studioilla Los Angelesissa (2008) ja Floridassa (2010). Pitkistä laitteiden jonotusajoista huolimatta (30-60 min) meillä on ollut pelkästään positiivista sanottavaa USA:n huvipuistoista. Tänään yritimme tutustua Universalin Island's of Adventure -teemapuistoon, mutta homma ei yksinkertaisesti onnistunut, koska huvipuistoon oli otettu tuhansittain liikaa ihmisiä. Ymmärrän kyllä, että lasten loma-aikaan puistot ovat ruuhkaisia, mutta en hyväksy huvipuiston toimintatapaa ottaa sisään isompaa asiakasmäärää kuin mitä se pystyy hoitamaan.
Päivän aikana kävimme seuraavissa laitteissa ja esityksissä:
Vuoristoradat eli "raidit"
Saavuimme huvipuistoon noin puoli tuntia porttien avaamisen jälkeen ja suuntasimme suoraan Harry Potter-alueelle. Löydettyämme jonon pään, jono suljettiin juuri nenämme edestä ja pyydettiin tulemaan myöhemmin uudelleen. Palasimme lounaan jälkeen noin kello 2.00 p.m. jolloin meidät komennettiin pitkään "Stand by" -jonoon. Ajattelimme, että ehkä ruuhka vähenisi iltaa kohden ja lähdimme muualle puistoon. Palasimme Harry Potter -alueelle noin kello 5.30 p.m. jolloin meitä komennettiin hankkimaan "Return time ticket", eli portille tuloaikalupa kokonaan toiselta alueelta (Jurassic Park). Jouduimme kysymään lisäohjeita matkan varrella useampaan kertaan, koska työntekijöiden ohjeet olivat todella ristiriitaisia. Kun lopulta löysimme lupia jakaneen henkilön. saimme pahoittelut: I am sorry but... Tiketit ovat loppuneet ja menkää Stand by -jonoon, jonka odotusajasta ei kellään ole tietoa.
Harry Potter -alue on huvipuiston keihään kärki, jonka myös meidän kaltaiset pitkämatkalaiset olisivat ehdottomasti halunneet nähdä. Myös suositun Incredible Hulk -raidin jouduimme jättämään väliin liki kahden tunnin odotusajan vuoksi. Huvipuisto tarjoaa lisämaksusta Express Pass -palvelun, jolla pääsee kävelemään tavallisten jonojen, mutta oli pöyristyttävää, ettei raideihin päässyt ilman erikoispassia tai käsittämätöntä ylimääräistä ajankäyttöä (liki 2 tuntia). Työntekijät olivat uskomattoman ymmärtäväisiä ja ystävällisiä runsaasta negatiivisesta palautteesta huolimatta, ja parhaansa mukaan he yrittivät neuvoa turisteja erittäin epäselvässä tilanteessa. Tosiasiassa työntekijät itsekään eivät tienneet, miten homman kuuluisi toimia, ja tästä syystä turisteja juoksutettiin pitkin ruuhkaisaa puistoa turhaan.
Poistuimme huvipuistosta noin kello 6.30 p.m. äärimmäisen turhautuneina Universal Studioiden toimintaan. Emmekä todellakaan olleet ainoat pettyneet. Sääliksi käy työntekijät, jotka jäivän huvipuistoon satojen jollei tuhansien yhtä turhautuneiden turistien kanssa. Ei sitä tiedä, millainen hässäkkä huvipuistossa vielä ennen sulkemisaikaa (11.00 p.m.) syntyy.. Ja vaikka kunnon hässäkkä olisi väärin niitä ihania viattomia työntekijöitä kohtaan, niin se olisi ihan oikein ahneelle huvipuistolle. Häpeä Universal! Monen lomapäivä ja 65€/hlö meni ahneutenne vuoksi täysin hukkaan!
Myös perheemme osalta huvipuistohuvittelu taitaa hetkeksi jäädä tähän.
Ilolla jätämme nyt ruuhkaisen Orlandon taaksemme, ja toivomme suunnitelmien sujuvan paremmin jatkossa. Toden sanoakseni, Orlandossa ei ole ollut montakaan hyvin toimivaa asiaa koko viikon aikana lukuunottamatta kämppää, joka on ollut aivan ihana. Päätimmekin tänään, ettemme palaa tänne milloinkaan, ainakaan jouluna ;)
Päivän aikana kävimme seuraavissa laitteissa ja esityksissä:
Vuoristoradat eli "raidit"
- 4D-Spiderman -animaatio-vuoristorata (odotus 50 min, kesto 3 min)
- Cat with Hat -pöljäilyrata (odotus 40 min, kesto 5 min)
- Doctor Doom's Fear Fall (odotus 60 min, kesto 2 min)
Sinkoaa ihmiset noin 50 metrin korkeuteen ja pudottaa maan vetovoimaakin nopeampaa lähelle maan pintaa (vastaava löytyy Lintsiltä). Laite tuntui kamalalta, mutta korjasi pari päivää vaivanneen niskakivun.
- Grinchmas Show (odotus 1h 15 min, kesto 25 min)
- Sindbad Stunt Shown (odotus 40 min, kesto noin 20 min)
Saavuimme huvipuistoon noin puoli tuntia porttien avaamisen jälkeen ja suuntasimme suoraan Harry Potter-alueelle. Löydettyämme jonon pään, jono suljettiin juuri nenämme edestä ja pyydettiin tulemaan myöhemmin uudelleen. Palasimme lounaan jälkeen noin kello 2.00 p.m. jolloin meidät komennettiin pitkään "Stand by" -jonoon. Ajattelimme, että ehkä ruuhka vähenisi iltaa kohden ja lähdimme muualle puistoon. Palasimme Harry Potter -alueelle noin kello 5.30 p.m. jolloin meitä komennettiin hankkimaan "Return time ticket", eli portille tuloaikalupa kokonaan toiselta alueelta (Jurassic Park). Jouduimme kysymään lisäohjeita matkan varrella useampaan kertaan, koska työntekijöiden ohjeet olivat todella ristiriitaisia. Kun lopulta löysimme lupia jakaneen henkilön. saimme pahoittelut: I am sorry but... Tiketit ovat loppuneet ja menkää Stand by -jonoon, jonka odotusajasta ei kellään ole tietoa.
Harry Potter -alue on huvipuiston keihään kärki, jonka myös meidän kaltaiset pitkämatkalaiset olisivat ehdottomasti halunneet nähdä. Myös suositun Incredible Hulk -raidin jouduimme jättämään väliin liki kahden tunnin odotusajan vuoksi. Huvipuisto tarjoaa lisämaksusta Express Pass -palvelun, jolla pääsee kävelemään tavallisten jonojen, mutta oli pöyristyttävää, ettei raideihin päässyt ilman erikoispassia tai käsittämätöntä ylimääräistä ajankäyttöä (liki 2 tuntia). Työntekijät olivat uskomattoman ymmärtäväisiä ja ystävällisiä runsaasta negatiivisesta palautteesta huolimatta, ja parhaansa mukaan he yrittivät neuvoa turisteja erittäin epäselvässä tilanteessa. Tosiasiassa työntekijät itsekään eivät tienneet, miten homman kuuluisi toimia, ja tästä syystä turisteja juoksutettiin pitkin ruuhkaisaa puistoa turhaan.
Poistuimme huvipuistosta noin kello 6.30 p.m. äärimmäisen turhautuneina Universal Studioiden toimintaan. Emmekä todellakaan olleet ainoat pettyneet. Sääliksi käy työntekijät, jotka jäivän huvipuistoon satojen jollei tuhansien yhtä turhautuneiden turistien kanssa. Ei sitä tiedä, millainen hässäkkä huvipuistossa vielä ennen sulkemisaikaa (11.00 p.m.) syntyy.. Ja vaikka kunnon hässäkkä olisi väärin niitä ihania viattomia työntekijöitä kohtaan, niin se olisi ihan oikein ahneelle huvipuistolle. Häpeä Universal! Monen lomapäivä ja 65€/hlö meni ahneutenne vuoksi täysin hukkaan!
Myös perheemme osalta huvipuistohuvittelu taitaa hetkeksi jäädä tähän.
Jouluruuhkasta hummerille
Tapaninpäivälle oli ennustettu sateita, joten päätimme lähteä silloin ostoksille, kun alennusmyynnitkin olivat juuri alkaneet. Toki tiesimme etukäteen, että Tapaninpäivä olisi kauppojen kiireisin päivä vuodessa miljoonien amerikkalaisten vaihtaessa lahjojaan, mutta optimistisesti ajattelimme, että mahtuisimme joukkoon. Virhearvio! Vietimme päivän aikana kaikkiaan 4-5 tuntia ruuhkassa jumittaen, ja kun lopulta pääsimme Premium Outlets -ostoskeskukseen, niin emme löytäneet möhköllemme vapaata parkkiruutua tai muutakaan paikkaa. vaan aikamme kierreltyämme jouduimme yksinkertaisesti lähtemään pois. Porukkaa oli valtavasti, kaikki nurmialueet oli täynnä autoja ja jokaista parkkivälikköä päivysti jo vapautuvaa ruutua kyttäävä auto.
Lisäksi yritimme selvittää T-Mobile -nettiliittymämme toimimattomuutta jopa kahdessa eri liikkeessä, joista saimme hyvin erilaiset diagnoosit liittymämme toimittomuuteen. Olimme jo valmiit purkamaan kaupan, mutta jälkimmäinen liike vakuutti, että he pystyisivät korjaamaan asian, joten annoimme heidän tekniselle tuelleen vielä mahdollisuuden korjata liittymä. Tämän päivän ponnistelujen tuloksena meillä on T-Mobilen tekniselle tuelle tehty "tiketti", ja lupaus nettiliittymän tokenemisesta 48 tunnin kuluessa. Epäilen vahvasti.
Surkea shoppailupäivä muuttui kuitenkin taas hyväksi, kun pääsimme illalla syömään ravintolaan, josta Joonas on haaveillut kuukausia. Ostettuamme lentoliput tälle reissulle heinäkuussa, Joonas välittömästi googlasi Orlandon seafood-ravintolat etsien ravintolaa, jossa saa syödä rajattomasti hummeria. Aiempi suosikkimme Angels on rajoittanut buffettiin kuuluvien hummerien määrän yhteen, eikähän tämä hummerihullulle suomalaiselle riitä. Onneksi samoilta nurkilta entisen suosikin kanssa löytyi Boston Lobster Feast, jonka seafood-buffet oli -jos mahdollista- Angelsinkin tarjouksia parempi. Iloinen tarjoilijamme Stephani kertoi keskivertoasiakkaan hummerisaldon olevan 2-3 kappaletta, ja että ravintolan hummeriennätys on 22 kappaletta yhden tunnin aikana. Samsonite-turistien hummerisaldo on 10, josta 2/Tiina ja 8/Joonas ;) Lasku pepseineen ja tippeineen 83€.
Ilta oli jo myöhä ennenkuin saavuimme kämpille, emmekä enää jaksaneet ryhtyä harjoittelemaan pyykinpesukoneen käyttöä. Aamulla pitää nimittäin nousta ajoissa, koska suuntaamme huomenna Universal Studioiden seikkailujen saarille (Universal's Islands of Adventure) tietäen, että siellä menee koko päivä, ja että siellä voi olla muutama muukin jouluturisti seikkailemassa kanssamme. Jonotusta on siis tiedossa huomisellekin.
Lisäksi yritimme selvittää T-Mobile -nettiliittymämme toimimattomuutta jopa kahdessa eri liikkeessä, joista saimme hyvin erilaiset diagnoosit liittymämme toimittomuuteen. Olimme jo valmiit purkamaan kaupan, mutta jälkimmäinen liike vakuutti, että he pystyisivät korjaamaan asian, joten annoimme heidän tekniselle tuelleen vielä mahdollisuuden korjata liittymä. Tämän päivän ponnistelujen tuloksena meillä on T-Mobilen tekniselle tuelle tehty "tiketti", ja lupaus nettiliittymän tokenemisesta 48 tunnin kuluessa. Epäilen vahvasti.
Surkea shoppailupäivä muuttui kuitenkin taas hyväksi, kun pääsimme illalla syömään ravintolaan, josta Joonas on haaveillut kuukausia. Ostettuamme lentoliput tälle reissulle heinäkuussa, Joonas välittömästi googlasi Orlandon seafood-ravintolat etsien ravintolaa, jossa saa syödä rajattomasti hummeria. Aiempi suosikkimme Angels on rajoittanut buffettiin kuuluvien hummerien määrän yhteen, eikähän tämä hummerihullulle suomalaiselle riitä. Onneksi samoilta nurkilta entisen suosikin kanssa löytyi Boston Lobster Feast, jonka seafood-buffet oli -jos mahdollista- Angelsinkin tarjouksia parempi. Iloinen tarjoilijamme Stephani kertoi keskivertoasiakkaan hummerisaldon olevan 2-3 kappaletta, ja että ravintolan hummeriennätys on 22 kappaletta yhden tunnin aikana. Samsonite-turistien hummerisaldo on 10, josta 2/Tiina ja 8/Joonas ;) Lasku pepseineen ja tippeineen 83€.
Ilta oli jo myöhä ennenkuin saavuimme kämpille, emmekä enää jaksaneet ryhtyä harjoittelemaan pyykinpesukoneen käyttöä. Aamulla pitää nimittäin nousta ajoissa, koska suuntaamme huomenna Universal Studioiden seikkailujen saarille (Universal's Islands of Adventure) tietäen, että siellä menee koko päivä, ja että siellä voi olla muutama muukin jouluturisti seikkailemassa kanssamme. Jonotusta on siis tiedossa huomisellekin.
Tilaa:
Kommentit (Atom)