Vuodenvaihde Smaragdisaarella

Uudenvuodenaatto valkeni Emerald Islella, isä Karlin ja äiti Arlenen trailerikodissa kuulaana, mutta tuulisena ja viileänä. Iltapäivällä, tupotettuamme ensin neljä tuntia Pohjois-Carolinan ja Vanderbilt -yliopistojen välistä jalkapallo-ottelua, lähdimme vävy Steven ja äiti Arlenen kanssa jaloittelemaan raikkaaseen meri-ilmaan. Rannalle pärtsäiltiin tietenkin golf-kärryllä, jolla myöhemmin ajeltiin katselemassa myös muita paikallisia nähtävyyksiä.

Veli Adam ja koiransa Marli liittyivät välillä seuraamme.

Ohoh, Samsonite-turistit kerrankin yhteiskuvassa!

Hurrikaani vei kaksi vuotta sitten suuren osan laituria, mutta suosittu laituri on sittemmin korjattu.

Vävy Steve rohkaisi meitä kirjoittamaan nimemme rantahiekkaan.
Kirjoitin sen sitten kolmesti, kun aallot pyyhkivät sitä koko ajan mereen ennenkuin sain runoiluni päätökseen.

Pitihän sitä myös vähän suomeakin kirjoittaa.

Tiukalla hiekkapohjapohjalla on hyvä kävellä, ja rantaviiva on suosittu leikkipaikka myös polttomoottorikäyttöisille nelivedoille.

Emerald Islen isoon rantatuoliin mahtuu useampikin istumaan.

Golfkärryllä voi ajella ilman green cardia, ainakin Amerikassa.

Emerald Isle on puhtaasti lähialueilla asuvien amerikkalaisten lomanviettopaikka. Yövyimme ennen saarelle tuloa Myrtle Beachillä, jonka rantaviivaa reunusti toinen toistaan suuremmat hotellit, vesi- ja huvipuistot, ravintolat, kaupat, motellit eikä yhtään parkkia muualta tuleville turisteille. Myrtle Beachiin verrattuna yksityisten huviloiden ja lomapaikkojen reunustama Emerald Islen biitsi on rauhan tyyssija.

Illansuussa pakkasimme kymmenpäisen seurueemme festarivarusteineen kahteen autoon, ja suuntasimme mantereen puolella sijaistevaan Morehead Cityyn. Ensin illallistimme RAPS Grill & Barissa, jossa oli erittäin hyvä ruoka lukuunottamatta minun pohjaan palanutta Iron skillet -annostani. Mutta koska suomalainen kun ei valita, niin suomalainen syö korpuksi käristetyt sipulinsa ja lähtee naama mutrussa pois. Itse asiassa isä Karl huomautti tarjoilijalle asiasta, joka vei terveiset keittiöön, mutta meille jäi vähän epäselväksi, saimmeko pilatusta annoksestani alennusta vai ei.

Ja meillä kaikilla oli niin muu-kaa-vaa!

Kuvassa yllä, etuvasemmalta taakse:

• Vävyn poika Nick
• Sisko Erika 
• Vävy Steve
• Samsonite-turisti Joonas
• Isä Karl

Kuvassa yllä, etuoikealta taakse:

• Veli Adam
• Veljen tyttöystävä Rachel
• Tytön tytär Ashlee
• Meikäläinen
• Äiti Arlene

Illallisen jälkeen purimme retkituolimme ja vilttimme autoista ja leiriydyimme Katherine Davis Park -puistoon, paikallisten järjestämään Crystal Coast Countdown 2013 -tapahtumaan. Tapahtumassa oli jälleen suomalaiselle ihmeteltävää. Ihmiset olivat pukeutuneet pääosin asiallisen lämpimästi, mutta joukossa oli myös runsaasti kevyttä pukeutumista, mm. joku punaniska tuli tapahtumaan sortseissa, T-paidassa ja flip-flopeissa. Eräs pariskunta saapui puistoon jouluvaloin koristellulla tandemilla.

Tapahtuma oli suomalaisittain perhejuhla, jossa myytiin popcorneja, led-miekkoja ja T-paitoja. Toiveikkaasti tähyilimme Joonaksen kanssa teltalle, jossa parveili eniten porukkaa (jos sieltä saisi vaikka olutta), mutta arpojahan siellä vain myytiin. Tapahtumassa esiintyi hyvä paikallinen yhtye, johon kuului mm. villi viulisti, ja välillä arvottiin hotelliöitä ja kalastusvälineitä. Tapahtumassa riitti runsain mitoin tekemistä hassujen valokuvien ottamisesta saippuakuplien puhalteluun, mutta tyydyimme kuuntelemaan musiikkia ja kuljeskelemaan satamassa.

Pöljäilyä mukavassa seurassa

Crab pot eli rapupyydys killui nosturin nokassa kunnes se laskurin näyttäessä nollaa laskettiin maahan.

Leirimme on hiljentynyt kuuntelemaan bändiä ja räpläämään kännyköitään.

Vuoden vaihteessa siirryimme Crab potun alle laskemaan sekunteja suuren maailman malliin ja katsomaan upean ilotulituksen. Paikallisille tulitaivas oli "ihan kiva", mutta meille suomalaisille ainutlaatuisen vaikuttava kokemus. Itse en ollut koskaan nähnyt niin isoja raketteja! Ilotulituksen teki erityisen hienoksi se, että raketit ammuttiin meren päällä ja hyvin matalalla merenpintaa.

Vuoden 2012 viimeisiä minuutteja viedään.

Ei oikein tullut hyviä kuvia, kun sattui tuo valopylväs suoraan hollille.

Rakettien ampuminen on Pohjois-Carolinassa luvanvaraista, mikä selittää sen ettemme nähneet tai kuulleet ainoatakaan rakettia ammuttavan, lukuunottamatta tapahtuman virallista ilotulitusta. Vävy Steve kertoi, että raketteja käydään hakemassa toisista osavaltioista, mikä taas selittää sen, miksi näimme Etelä- ja Pohjois-Carolinojen rajalla niin monia fireworks-myymälöitä. Amerikkalainen perheemme sai puolestaan eksoottisesta suomalaisesta uudenvuodenvietosta ihmeteltävää, kun kerroimme heille Levillä moottorikelkkailleesta, alastomasta uudenvuoden viettäjästä. Suomea maailmankartalle vaikka yksi humalainen moottorikelkkailija kerrallaan!

Palasimme happimyrkytyksen saaneina Emerald Islelle, ja meistä kynnelle kykeneet vielä poksautimme parit Barefoot -kuohuviinit lämpimiksemme ennen nukkumaanmenoa.

Uudenvuodenpäivänä, aamiaisen jälkeen veli Adam, vävy Steve ja poikansa Nick marssivat merenrantaan uimasortseissaan, ja loput entourage seurasi kameroineen perässä. Kyseessä oli viime vuonna Steven ja Adamin aloittama uudenvuodenperinne pulahtaa vuoden ensitöinään hyiseen valtamereen. Mikä erinomainen tapaus päättää vierailumme Emerald Islella, ja saada vielä vähän hauskaa videomatskua :D Thanx guys!

Reippaat uimarit huoltojoukkoineen matkalla rannalle.

Meressä ei viikkoja viivytty, joten kuvausryhmällä oli hyvä olla kameransa ladattuna ja valmiiksi tsuumattuna.

Polar Penquin Plunge 2013