Big Easy

New Orleansia kutsutaan lempinimellä Big Easy, mikä kuvaa tätä epäilyttävän huoletonta kylää täydellisesti. Kaupungissa vallitsee kiireetön ja rento tunnelma, jota toisin mielelläni matkalaukullisen kotiinkin. Kävimme täällä edellisen kerran neljä vuotta sitten, jolloin kaikkialla kaupungissa aisti tietynlaisen epätoivon. Tuolloin Katrina-hurrikaanista oli kolme vuotta, ja nurkat keskustan osalta olivat jo suurelta osin kunnossa, mutta turistit olivat kadonneet. Ei täällä tälläkään hetkellä turisteja tunkeile, mutta nyt eletäänkin sesongin ulkopuolella. Haluan vain sanoa, että jotenkin se rentous, josta Iso Iisi on kuuluisa, on palannut.

Aamu valkeni Missisippi-joen varressa aurinkoisena ja lämpimänä.

Natchez-laiva on vanhalla paikallaan, vain urkupillimummo puuttuu.

Rakkaudesta kaikenlaisiin kilpiin, julkaisen taas pari uutta bongausta.

One way, eiku...

Amerikkalainen kaatuu sadalla eri tavalla.

Kauniin Jackson Squaren laidalla sijaitsee paikallinen erikoisuus, hevosvaunutolppa.

Kävimme aamulla Jackson Squaren vierailukeskuksessa, josta saimme ajatuksen lähteä seikkailemaan vanhasta hautausmaasta ja kartanoista kuuluisaan Garden Districtiin. Vierailukeskuksen neuvoja suositteli meille bussia (ratikoiden ollessa raideremontin johdosta telakalla), mutta koska matkaa oli vain muutama kilometri, meillä oli ihan siedettävä kartta ja kelikin hyvä, niin kävelimme sinne tietenkin.

Ajoimme viimeksi täällä käydessämme Garden Districtin ohi, ja haukoimme henkeä komeiden, kauniiden ja erikoisten kartanoiden vuoksi. Tänään palasimme alueelle enemmän ajan kanssa ihmettelemään kaunista asuinaluetta.

Nämä pylväät eivät ole kipsilevyä.

Commander's Palace Restaurant oli jo ennen muumitaloa.

Paikallisen putkiyrityksen maskotti, Katie Duck rulettaa limanuljaskat.
Voisi kotimaassakin niiden valkoisten ja harmaiden Hiacien teippauksiin panostaa vähän enemmän.

Rivitalo New Orleansin malliin

Soma, huoliteltu omakotitalo

Valurautaiset terassikaiteet ja jenkkilippu tietenkin

Täällä näitä muumitaloja riittää.

Nämä parvekkeen "kannattimet" vangitsevat katseet.

Palattuamme keskustaan, pistäydyimme paikallisen teleoperaattorin AT&T:n myymälään hankkiaksemme iPadiimme SIM-kortin. Meitä sattui palvelemaan nuorehko kaveri, joka oli käynyt Suomessa esiintymässä Pori Jazzeilla ja Hämeenlinnassa. Hän kertoi viihtyneensä Suomessa, jossa heitä oli kohdeltu kuin kuuluisuuksia, mutta suomalainen ruoka ei kuulemma ollut tehnyt vaikutusta. Voi vain taas todeta, että onpa pieni maailma!

AT&T:n kaveri yritti iPadiimme pariakin SIM-korttia ennenkuin totesi, ettei laite lue heidän korttejaan. Kaveri kuitenkin jätti/unohti AT&T:n kortin koneeseen, kun me lähdimme pettyneinä ulos kaupasta. Sen verran epäilimme AT&T:n ammattitaitoa, että menimme viereiseen diilerikauppaan, joka myy useamman operaattorin ja laitetoimittajan tuotteita. Tämä kauppias yritti koneeseen T-Mobilen korttia, mutta ei hänkään saanut nettiyhteyttä toimimaan. Tarina sai jatkoa, kun Joonas myöhemmin tutustui iPadin toimintoihin ja asetti roamingin päälle, jolloin laite alkoi lukea AT&T:n SIM-korttia. Tuntuu uskomattomalta, ettei kumpikaan myyjä osannut käyttää tablettia sen vertaa, että olisi asettanut roamingin päälle! Ilo oli jo katossa, että liittymäprojekti oli nytkähtänyt eteenpäin. Seuraava ongelma oli kuitenkin nurkan takana, kun Joonas yritti rekisteröidä liittymän netissä, mutta rekisteröinti ei onnistunut ulkomaalaiseen kotiosoitteeseen. Saaga jatkuu siis huomenna, kun vaihdamme leiriä ja iskemme iPadeinemme T-Mobilen myymälään.

Söimme illallisen Poppy's Crazy Lobster Bar & Grillissä. Ravintola sijaitsee Missisippijoen rannalla, ja ruokailu oli jotenkin kotoisaa lauttojen sekä rahti- ja risteilyalusten liikennöidessä joella.

Emme usein reissuillamme notku kaupungilla iltaisin, mutta New Orleans on upea musiikkikaupunki, ja olemme tänään lähdössä parille hyvän live-musiikin toivossa. Suuntana on läheinen Bourbon Street ja vierailukeskuksen suosittelema Frenchmen Street.

Canal Street alkuillasta

Tällä hetkellä täällä on +20 astetta, mutta puolilta öin pitäisi alkaa sataa, ja huomiselle on luvattu myrsky. Toivottavasti myrsky ei vaikuta merialueilla, koska olemme lähdössä huomenna iltapäivällä neljän päivän risteilylle Meksikoon Cozumelin saarelle. Risteilyalus on Carnival Elation, joka on kuin onkin Suomessa Kvaerner Masa Yardsin, vuonna 1998 valmistama. Laivalla on melko tyyris nettiyhteys (45 €/2h), joten todennäköisesti palaan kirjoittamaan päiväkirjaa vasta joulupäivänä.

Näillä puheilla, Merry Christmas Everybody!