Maailmanrauhaa

Maanantaiaamu valkeni Alabaman pääkaupungissa Montgomeryssa. Pääkaupungin keskusta on edustava komeine hallintorakennuksineen, mutta muutoin keskustan alue on näivettynyt asukkaiden muuttaessa toisaalle.

Yövyimme todella edullisesti Days Inn -ketjun hotellissa, muutaman kilometrin päässä keskustasta. Meillä on aiempaa kokemusta Days Inneistä, joten tiesimme odottaa hieman vaatimatonta, mutta puhdasta ja toimivaa asumusta.

Days Innin aamiainen on monipuolinen.

Aamiaisen jälkeen pakkauduimme vuokra-autoomme ja suuntasimme Meksikonlahden rannalla sijaitsevaan Mobilen kaupunkiin. Eilinen rankkassade oli jo rauhoittunut, ja ilmakin lämpeni eteläänpäin tultaessa.

Matkalla näkee kaikenlaista, mm. luovaa ongelmanratkaisua.

Ensimmäisestä tankkauksesta piti ottaa ihan kuva, koska loppusumma näytti  niin pieneltä (Gallona = 4 litraa)

Mobile on Alabaman rannikkokaupunki, joka on kuuluisa mm. historiallisesta keskustastaan, kartanoistaan sekä USS Alabama Battleship Memorial Parkista. Vierailimme tänään tuossa edellä mainitussa Memorial Parkissa, joka sisältää mm. USS Alabama -nimisen taistelulaivan, sotalentokonenäyttelyn sekä USS Drum -nimisen sukellusveneen. Taistelulaiva osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi, ja sitä tutkiessa vierähtikin useampi tunti.

USS Alabaman kannella on 12 kappaletta 16 tuuman tykkejä, joilla pommitettiin vihollisen maa-asemia toisessa maailmansodassa.

Taistelulaivassa on avoinna yleisölle oikeastaan kolme kerrosta, kaksi kerrosta laivan sisällä sekä kansialueet. Laiva on valtava, mutta onhan siellä aikanaan palvellut kerralla 2500 miestä. Erityisen mielenkiintoista olivat laivan sisäosien kerrokset, joihon on rekonstruktuoitu pieni infrastruktuuri kuten miehistön makuu- ja sosiaalitilat, ruokalat, pesulat, läärärien vastaanotot, sairaalat, vaatehuollot, suutarit, kioskit jne. Tämän lisäksi laivalla esitellään konepaja, jossa insinöörit rakentelivat laivalla tarvittavia varaosia, ammusvarastoja ja ammusten valmistusta, runsainmitoin erilaista tekniikkaa sekä kattilahuone, josta ohjattiin laivan energiantuotantoa neljän boilerin voimin. Lämpökattiloiden tarvisema valtava vesimäärä sekä laivan käyttövesi tehtiin merivedestä haihduttimien avulla.

Tuhannen taalan kysymys: Mistä nämä herkulliset mokkapalat on tehty?

Sodanaikainen, vesitiivis sähkökatkaisija on kookas.

Aseet ja muut varusteet jätettiin narikkaan, kun niitä ei tarvittu.

Pienempien tykkien ammukset hiisattiin varastolta kannelle hissin avulla.

Isojen tykkien ammus painaa 1300 kiloa, joten niitäkään ei ihan käsipelillä liikuteltu.
Ammuksen putoaminen laivan valurautalattialle on tehnyt ison kuopan.

Isojen tykkien ammukset varastoitiin ja valmisteltiin kahdessa suojarakentein vahvistetussa, pyöreässä tuubissa.

Tuubin keskiosa on pyörivä.

Kannella on isojen tykkien lisäksi pienempiä tykkejä sekä aseita lentokoneiden alasampumista varten.

Ergonomiasta osattiin huolehtia jo 70 vuotta sitten.

Laivan puukantta on korjattu pellinpaloilla.

Puiston päärakennus näyttää pieneltä valtavan sotalaivan kannelta, takana Mobilen keskustan silhuetti.

USS Alabama ei ole täysin asumaton tänäkään päivänä. Täällä eletään nyt talvea, mutta voisin kuvitella, että sesongin aikana laivalla käy kuhina. Lisäksi laivalla on tiloja, jotka on varattu partiolaisille ja muille vierailuryhmille. Laivalla järjestetään siis myös leirejä ja muita tapahtumia.

Laivaa asuttaa myös suuri määrä pikkulintuja.

Laivan maalaamiseen on kulunut jokunen litra harmaata maalia.

Kuvan tykeillä ammuttiin kamekazeja.

Isoja tykkejä on kuusi edessä ja toiset kuusi takana. 

En ole koskaan aikaisemmin ollut erityisen kiinnostunut sotahistoriasta, mutta tehokkaasti tämä vierailukohde tempaisi mukaansa. Olen käynyt parikin kertaa Lontoossa, jonka Thames-joessa killuu vastaavanlainen museolaiva HMS Belfast. Sinne varmaan seuraavaksi..

Sotalaivan, lentokoneiden ja sukellusveneen koluamisen jälkeen majoituimme I-10 moottoritien varressa sijaitsevaan, hieman parempaan Wingate by Wyndham -hotelliin. Kylläpä tuntuu kolminkertaiset satiinilakanat mukavilta Days Innin juuttisäkkipetin jälkeen. Satiinilakanoista tosin pitää maksaa 24€ enemmän kuin juuttisäkistä.

Söimme illalla viereisellä ostarilla Shrimp Basket -nimisessä kalaruokapaikassa. Minä söin mehevän Combo-lautasen katkaravuilla ja valkoisella kalalla, mukaan tuli ranskalaiset, rapusalaatti ja kaksi erilaista kastiketta. Joonas söi "endless" kalakorin, jossa oli friteerattua valkoista ja kissakalaa ja samat lisukkeet kuin minulla. Ero minun annokseeni oli lisäksi, että kalaa tuotiin lautaselle niin paljon kuin jaksoi syödä. Tarjoilija oli ihmeissään, kun pyysimme saada haarukan lisäksi myös veitset. Selvensin tilannetta kertomalla, että olemme kotoisin Euroopasta :) Veitset tulivat, illallinen oli maittava, ja maksoi oluineen ja tippeineen 33€.

Kävelimme ruokapaikkaan, joka sijaitsee ihan tässä hotellin vieressä. Täällä ei kuitenkaan ole jalkakäytäviä, joten jouduimme loikkimaan nurmikoilla ja lenkkeilemään parkkialueilla ja tienvarressa. Amerikkalaiset katsoivat meitä taas kuin heikkopäisiä. Hyvä, ettei kukaan tällä kertaa huutanut "Buy a car".