Atlantin reunaa kohti pohjoista Karoliinaa

Tänään jouduimme pakkaamaan tavaramme taas matkalaukkuihin ja jättämään kauniin villamme seuraaville asukkaille. Niin haikeaa kuin talosta luopuminen olikin, niin oli raikastavaa tehdä taas hotellisuunnitelmia ja ennenkaikkea päästä illalla nettiin! On kuin toinen käsi puuttuisi, kun ei ole nettiyhteyttä käytettävissä.

Hankimme iPadiimme T-Mobilen dataliittymän neljä päivää sitten, joka saatiin tänään vihdoin toimimaan käymällä jälleen kerran T-Mobilen liikkeessä Orlandossa. Myyjämme Tim, joka vielä toissapäivänä vakuutti heidän liittymänsä toimivan laitteessa kuin laitteessa, antoi tänään liittymän toiminnalle ainoastaan perävalotakuun: "Toimintaa ei voida taata, koska käyttämämme laite ei ole T-Mobile". Toiveet liittymän toiminnan jatkosta eivät siis ole korkealla, vaan olen jo täysin asennoitunut siihen, että huomenna käydään jälleen viettämässä tunti jos toinenkin T-Mobilen liikkeessä jossain päin Georgiaa tai Etelä-Carolinaa.

Orlandossa on ainakin näin joulunseutuun ollut tosi vaikeat ruuhkat, mikä on lohkaissut leijonan osan ajankäytöstämme. Tänäänkin suunnatessamme Orlandosta pohjoiseen, meiltä kesti yli tunnin päästä ajamaan Orlandon ohi. Käytimme mahdollisimman paljon maksullisia tulliteitä, mikä säästi meiltä ainakin tunnin jollei enemmänkin. Tullitiet eivät ole täällä mitenkään kalliita: Tämän päivän saldo noin 6€/50km. Monissa autoissa on tunnistimet, jolloin autot ajavat suoraan tullien läpi, mutta meidän vuokra-autossamme ei moista härveliä ole, joten jouduimme pysähtymään jokaisella tullikopilla maksamaan tullimiehelle 0,75-1,25 dollaria kerralla.

Osallistuimme viime syksyisellä reissullamme Anheuser-Busch -panimokierrokselle St. Louisessa. Anheuser-Busch valmistaa mm. Budweiser-olutta. Kierros oli yksi edellisen roadtrippimme parhaista, joten suuntasimme tänään Anheuser-Buschin Jacksonvillen tehdaskierrokselle, kun paikka reitillemme niin näppärästi sattui. "Jaxin" tehdaskierros oli St. Louisin kierrosta tavanomaisempi niin esityksen kuin itse tuotantolaitoksenkin osalta. Jos luet tuon yllä linkittämäni vanhan blogikirjoituksen, niin voinet ymmärtää, että St. Louisin tehdaskierrosta olisi ollut todella vaikeaa päihittääkään.

Ohessa perustietoa oluen valmistuksesta. Oluen valmistusprosessi oli meillä suhteellisen hyvässä muistissa, vaikkakin St. Louiksen tehdaskierroksella huomio kiinnittyi pitkälti upeaan tehdaskiinteistöön. Niinpä tämän kertainen tutkimusretki tuotantolaitoksen ylätasanteelta täydensi kivasti edellistä kierrosta.

Hops eli humala annostellaan säiliöihin käsipelillä valmistusprosessin alkuvaiheessa.

Pullotuslinja jäi pahvilaatikoiden puutteessa jumiin seuratessamme laitoksen toimintaa.
Joku setä selkäni takana tuumasi lakoonisesti: "Somebody is going to get fired.."

 Jaxin panimokierroksella ei siis nähty hevosia, mutta kierros huipentui tuttuun tapaan "vieraanvaraisuushuoneeseen" (=Hospitality Room), jossa tarjolla oli mitä tahansa firman oluita (2 tuoppia per asiakas) sekä rajattomasti firman limuja ja suolakeksejä. Minä maistoin vahvaa Wild Black Lageria, joka maistui lähinnä laihalta siideriltä, mutta jolla oli vahva vaikutus. Kuljettaja-Joonas joutui tälläkin kertaa tyytymään rootbeeriin ja pretzeleihin.

Tunnelma ilmaisen viinan bileissä on "kuin pienissä häissä".

Ihmiset täällä USA:ssa ovat hirvittävän suojelevia, joka näkyy jo varoituskylttien määrässä. Anheuser-Buschin nettisivuille pyrkivältäkin vaaditaan 21 vuoden ikää, mikä on täällä alkoholin ostamisen ikäraja. Tänään panimokierrokselle asiakaspalautetta vastaan sai matkamuistokaupasta pullonavaajan, mutta palautteen kassalle vienyt poika ei saanut pullonkorkinavaajaa, koska hänellä ei ollut vielä tarpeeksi ikää. Tämä jaksaa hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

Jaxin Budi-tehdas on himpun St. Louisen tehdasta arkisempi.

Illaksi ajoimme Georgian puolelle Brunswickin teollisuuskaupunkiin. Meitä on kiehtonut jo aiemmilla matkoillamme suosittu Golden Corral -ravintola, ja tänään vihdoin kävimme syömässä siellä. Golden Corral oli yllätykseksemme täysin buffet-ravintola, ja noutopöydän tarjoilut olivat uskomattomat. Olemme tässä maassa jo melkein tottuneet buffettien laajoihin valikoimiin, mutta GC:n ruokien korkea taso suhteessa alhaiseen hintaan (26 €/2hlö sisältäen juomat+täytöt ja tipit) hämmästytti. Ruuat olivat maukkaita ja laadukkaissa lihoissa ja merenelävissä riitti vaihtoehtoja. Pihvit ja ribsit paistettiin avoparilalla, ja pihvit nostettiin kypsyysasteittain merkittynä saataville. Lisäksi oli meheviä paisteja, kanaa ja katkarapuja monella tavalla valmistettuna, makkaroita, ja kaikenmaailman lisukkeet kermaisesta pinaatista ja muhennoksista, lämpimiin vihanneksiin ja monenlaisiin perunalisukkeisiin. Tottakai tarjolla oli myös pitsaa, sämpyläitä, makaroonia ja aineet tacojen tekemistä varten, mutta niihin ei tässä pöydässä tehnyt mieli koskea. Jos ei pääruuista syöty itseämme pyörryksiin niin sitten jälkiruuista, joissa oli valikoima toinen toistaan makeampia leivonnaisia, minkä lisäksi (tottakai) pehmistä lisukkeineen mm. nallekarkkeja ja suklaarakeita, suklaaputous, jossa kuorrutettiin vaahtokarkkeja ja mansikoita sekä hattaroita. Saattaa eilen kuivurissa kutistuneet ainoat mukana olevat farkut kiristää huomenna vielä tämänaamuista enemmän...