Pitkällään

Finnairin tämän aamuisesta Amsterdamin lennosta voimme lentoyhtiön hyväksi todeta lähinnä sen, että lennon kohteeseensa masteroi  naislentäjä. Lentäjätär nousi ja laski koneen nätisti sekä tarinoi mukavasti lennon etenemisestä kolmella kielellä. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin mieleen, että emmepä ole aiemmin naispilotin kyydissä olleet.

Lensimme Amsterdamista Atlantaan Delta Airlines:n koneella. Olemme aikaisemmin lentäneet jenkkeihin Virgin Atlanticilla, Lufthansalla ja American Airlinesilla, mutta Delta (ennakko-odotuksista huolimatta) veti voiton kovista kilpailujoistaan, erityisesti Virginistä. Deltan kone on aikansa elänyt, mutta poikkeuksellisen hyvä lounas, jäätelö (erityisesti kuskin mielestä), sujuva viinitarjoilu (ei kuskille) ja mainio miehistö teki matkasta ikimuistoisen.

Viihdekeskus loistaa poissaolollaan.

Ajopeli on ulkoisesti edustavassa kunnossa.

Atlantan yhdeksän tunnin mittaisella lennolla tutustuimme vieressämme matkustaneeseen, atlantalaiseen Sheilaan. Lentoaika kului kuin siivillä Sheilan kanssa rupatellessa. Toivottavasti tapaamme hänet vielä myöhemmin tällä reissulla :)

Lähtöportin jälkeen Amsterdamissa odotti se ounastelemamme "maahanmeno-kuulustelu".

Harvinaisuus lentokentällä, terde

Perillä Atlantassa hyppäsimme lentokentän sisäisen liikenteen bussiin, joka kuskasi meidät autovuokraamoon. Olimme etukäteen varanneet ajoneuvoksemme Midsize SUV (=Sports Utility Vehicle) luokan ajopelin, mutta enpä ollut kovin yllättynyt, että isäntä päivitti ajopelin paria kokoluokkaa suurempaan.

Standard SUV:n vuokra (654 €) päivittyi kokoluokan suurentamisen myötä noin 12€ per päivä.

Kuski pääsi valitsemaan kulkimen Fullsize Crossoverien rivistä, ja isoin möhköhän sieltä tuli valituksi. Aiemmin meillä on ollut alla Cadillac SRX4, GMC Yukon ja Nissan Armada. Linkeistä löytyy kuvat kaikista pirsseistä, mutta jos et linkkejä viitsinyt aukoa, niin voin kertoa, että Cadillac oli punainen, GMC musta ja Nissan hopeanharmaa. Tämän kertainen kulkupelimme on helmenvalkoinen Chervolet Transverse. Moottori on sama V6 kuin Cadillacissa, ja heppoja löytyy 281. Peli on amerikkalaisesti automaattivaihteinen ja vakionopeudensäädin löytyy, joten niin kaupungissa kuin pitkää matkaakin on ilo ajella. 

Isoin möhkö rivistä valittiin. Värivaihtoehtoja ei ollut, joten minulle valinta oli "ihan sama".

Kuljettaja on valintansa tehnyt.

Saavuimme illansuussa parinkymmenen mailin päähän Peachtree Cityyn, etukäteen varaamaamme Hampton Inn -hotelliin. Paikallinen kello kävi tuolloin vasta seitsemää, mutta kaukaiset vieraat olemme kuoleman väsyneitä pitkän matkan jäljiltä. Yritämme kuitenkin pitkittää nukkumaanmenoa isomman aikaeroväsymyksen välttämiseksi.

Onni on olla perillä liki vuorokauden matkustamisen jälkeen.

Pirkon villasukat hakkaavat lentosukat 100-0.