tiistai 25. joulukuuta 2012

Neljän päivän Karibian risteily pähkinänkuoressa

Työntekijät laivalla ovat aivan ihania. Työntekijöillä on yleensä kiire, mutta hymy ja muutama sana irtoaa aina. Työntekijöitä laivalla on kaikkiaan yli 900, mikä selittää sen, että homma toimii tilanteessa kuin tilanteessa, palvelu on ripeää ja palvelun laatu moitteetonta. Mitä nyt joskus teekuppi tai jugurtti jäi aamulla tulematta, tai kerran huoneen viinilasit oli huonosti pesty, niin sillä ei ole kokonaisuuden kannalta tuon taivahan merkitystä. Laivan esitykset olivat minusta Ruotsinlaiva-tasoa, mutta ohjelmaa on sitäkin enemmän, koko ajan, joka paikassa ja koko henkilöstö on siinä aina mukana.

Ruoka laivalla on myös aivan ihanaa! Jollei ihminen laivan yläkerran buffeteista tai tilausravintolan päivittäin vaihtuvasta menusta löydä itselleen syötävää, on vika ihmisessä. Söimme aamiaiset ja illalliset aina ravintolassa, jossa ruuat tilattiin listalta, viini tarjoiltiin tismalleen oikean lämpöisenä ja lautasliina levitettiin polvien päälle. Luksusta lenkkareissa reissaaville Samsonite-turisteille. Usein miten nautimme buffet-lounaan allaskannella. Myös buffetin antimet ovat tuoreista raaka-aineista tehtyjä, laadukkaita ruokia, mutta ruuat syötiin muovilautasilta meluisassa ravintolassa tai altaan reunalla. Buffet-lounas oli kuitenkin nopea tapa saada kupunsa ravittua aktiviteettien välissä. Buffet toi myös monipuolisuutta ruokailuihin.

Amerikkalaiset ruokatavat jaksavat edelleen hämmästyttää ja huvittaa meitä. Amerikkalainen paloittelee ja/tai tilsii ruuan haarukalla välittämättä siitä, onko kyseessä neljän tähden ravintola tai pikaruokapaikka, tai onko lautasella hummeri, kylmäsavulohi tai hampurilainen. Pekonin tai kanankoipien syömiseen ei amerikkalainen tarvitse edes haarukkaa, vaan nämä menevät kätevästi sormin ja samalla voi selata nettiä iPadillä. Veitseen amerikkalainen  turvautuu vain esim. pihvin tai ribsien paloittelemisessa, mutta tuolloin hyvin kömpelösti esim. pitämällä kylkiriviä kiinni veitsellä ja raapimalla lihaa luiden päältä haarukalla.

Mietimme tänään, kenelle voisimme suositella risteilyä. Laiva on meluisa huvipuisto, jossa tapahtuu valtavasti kaikkea kellon ympäri. Ensinnäkin risteilijöiden on hyvä osata englantia, muutoin laivan tarjoama ohjelma menee ohi. Lisäksi on hyvä olla sosiaalinen ja aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti osallistua erilaisiin tapahtumiin laivalla. Lapsiperheille laiva on napakymppi, koska vanhemmat saavat ansaitsemaansa yhteistä aikaa jälkikasvun kirmatessa oman ikäistensä seurassa, laivan henkilökunnan ohjauksessa. Hyvä ruokahalu ja kokeilunhalu on edellytys laivan kulinaristisista antimista nauttimiselle. Omasta rauhasta nauttiville risteily ei ole oikea lomapaikka, koska omaa rauhaa laivalla ei saa kuin omassa hytissä. Bilettäjillekään ei laivaa voi varauksetta suositella, jollei mukana ole iskän visakorttia tai varakasta poikaystävää.

Risteileminen ei muutenkaan ole mitenkään halpaa, huolimatta siitä, että risteilyn hinnat ovat suhteellisen edullisia ja ruokailu laivalla ilmaista. Meillä risteilyn kokonaishinnaksi tuli alle 900€.
  • Risteilyn hinta 540 €/2hlö
  • Pysäköinti 37€
  • Sign & Sail -lasku (risteilyn aikana tehdyt ostot) 300€
    sisältäen "Behind the Fun" -tour (80€), ruokaviinit (75€) ja tipit (75€)
Juomia meillä tuli illallisten ulkopuolella nautittua hyvin maltillisesti. Lapsiperheen colat kustantaisivat helposti enemmän. Laivalla on tarjolla myös ns. Bubble Program, johon kuluu rajattomasti limutäyttöjä, mutta kuplaohjelman hintaa en tiedä, kun emme olleet siitä niin kiinnostuneita. Beer Programmille olisi ollut enemmän käyttöä.

Kokemuksena risteily oli hieno, mutta emme koe olevamme täysin risteilyjen kohderyhmää, ja näin ollen risteilykokemus saattoi osaltamme jäädä ainutkertaiseksi. Pölyisissä kaupungeissa matkalaukkujen raahaaminen ja moottoriteillä paahtaminen sopii meille "perheiden pöljäilyä" paremmin.



2 kommenttia: